Oli viimeinen aamu Italiassa.
Tiesimme molemmat, että se oli myös viimeinen aamu kahdestaan yhtään missään vähään aikaan, sillä vaimon vatsa pyöristyi jo mukavasti.
Raskaus oli toivottu, mutta samalla se kauhistutti. Tähänkö loppuvat kahdenkeskiset reissut ja maailmalla nautiskelu?
Vannoimme valan. Palaamme tänne kahdestaan heti, kun se vain on mahdollista.
Se hetki koittaa muutaman viikon päästä, jos Norwegian suo.
Reissu Roomaan lyötiin lukkoon jo syksyllä. Sovimme isovanhempien kanssa, että poika menee mummolaan, ja meille koittaa pitkä, ihana viikonloppu kaksin Roomassa.
Varasimme lennot ja hotellit, ja aloimme odottaa.
Tammikuussa Norwegian lähetti postia. Uutiset olivat sekä hyviä että huonoja. Aikataulumuutoksista johtuen Roomaan laskeuduttaisiin pari tuntia aiemmin, mutta lähtö Helsingistä aikaistui niin paljon, että Rovaniemen koneella ei ehtisi kyytiin.
Pähkäilimme aikamme ja vaihdoimme ensimmäisen lennon yöjunaan. Siitä tulisi lapselle yksi yö enemmän erossa, mutta se ei olisi vielä liikaa.
Meni pari viikkoa, ja Norwegian lähetti jälleen postia, taas sekä hyviä että huonoja uutisia. Roomasta lähdettäisiin myöhemmin, joten aamulla ei olisi kiire lennolle. Mutta Rovaniemelle pääsisimme vasta päivää myöhemmin.
Se oli jo liikaa.
Vaimolta pääsi itku, minä kiroilin.
Sitten keksimme viimeisen oljenkorjen, johon takerruimme. Voisiko Norwegian vaihtaa lennot lähtemään Luulajasta? Sinne voisi ajaa autolla, ja reissu ei venyisi liian pitkäksi.
Vastoin kaikkia odotuksia lentoyhtiö suostui. Rooma, täältä tullaan!
Sitten tapahtui Boeing 737 Max. Ne ovat lentokiellossa, ja niitä on Norwegianilla 18 kappaletta, enemmän kuin kymmenesosa koko laivastosta.
Rooma karkasi taas kauemmaksi. Koskaan ei saa luopua toivosta, mutta alan taipua uskomaan, että reissun toteutuminen vaatisi vähintään pienen ihmeen.