Niityllä oli vaaleatukkainen tyttö. Kyykkysillään hän hämmästeli silmiensä korkeudella olevia kulleronkukkia. Ne tuntuivat viileiltä ja pehmeiltä pienten sormien välissä.

Tytön katse harhaili perhosen lentoa seuraten maahan ja hän huomasi paljaan jalkansa vieressä kiven. Se oli valkoinen ja kimmelsi kummasti vaikka oli varjossa. Tyttö otti kiven ja alkoi kantaa sitä taskussaan.