Olen aina ollut herkkä. Mutta minulle herkkyys ei ole popcornikippoon putoilevia kyyneliä elokuvateatterissa.
Minulle se on tunteiden läpitunkevuutta, niiden väkivaltaista voimakkuutta. Nuo kirotut pikku nilkit käyvät päälle kuin kiusaajaporukka koulun pihalla.
Eräs tunnekaksikko on aina ollut erityisen häijy. Toinen pitelee paikallaan, kun toinen lyö. Saanko esitellä: Pelko ja Yksinäisyys.