Olipa kerran eräs jalkavaivainen kuntoilija.
Hän haaveili kepeän kivuttomista askelista, hikisistä lenkeistä ja leppoisista löntystelyistä. Talvisin kaikkein mieluimmin sukset jalassa, sulan maan aikaan metsässä möyrien, joko kartan kanssa tai ilman.
Mikään varsinainen kestävyystyyppi kuntoilija ei ole koskaan ollut, pikemminkin säpäkkä sprintteri, jolle 200 metriä pidemmät matkat ovat kestävyyslajeja.