Kirjahyllyäni koristaa kolme apinaa. Ne eivät ole lapsuudenkuviani, vaan kungfutselais-buddhalaisia koriste-esineitä.
Yksi on peittänyt käsillään silmänsä, toinen korvansa, kolmas suunsa. Ensimmäinen ei näe pahaa, toinen ei kuule ja kolmas ei puhu. Apinat istuvat symbolisesti television, tuon pahuuden torven vieressä.
Pahuudelta silmänsä sulkemisen taitoa en halua. Olisi naiivia käpertyä omaan kuplaansa ja olla näkemättä toisten hätää tai kiusaa ympärillä.