Vaimo osti halpalennot koko perheelle.
Onhan se kätevää: astua alkuillasta lentokoneeseen Rovaniemellä ja ehtiä vielä saman vuorokauden puolella Lontoon keskustaan, siedettävän hintaiseen pikkuhotelliin Hyde Parkin naapuriin.
Paitsi ettei ollut.
Tunti ennen lähtöä lentokentälle huomasimme Finavian sivuilta, että lentoa ei olekaan. Yhtiö oli peruuttanut sen sääolosuhteisiin vedoten.
Kotona sitä oli mahdoton ymmärtää. Pakkaspäivä oli juuri tummunut kirkkaalta taivaalta. Tuuli oli aivan hiljaa.
Siksi oli ajettava varmuuden vuoksi lentokentälle. Siellä koneet nousivat ja laskivat tavallisen tapaan.
Siis muiden kuin halpalentoyhtiömme, jonka kone ei ollut edes lähtenyt Lontoosta, koska Rovaniemen kiitotien kitka ei täyttänyt sen turvallisuusraameja.
Ystävällinen henkilökunta kertoi, että tapaus olisi tuiki harvinainen ja lippumme vaihdettu jo seuraavan päivän koneeseen.
Miksi tilanne olisi silloin parempi? Sitä ihmettelimme paluumatkalla kentältä kotiin. Koska loppuviikko oli varattu lomaan, teimme varasuunnitelman: jos ei kerran Lontooseen, niin sitten vaikka Kittilään.
Seuraavana iltana laskeuduimme Gatwickin kentälle.
Olimme 21 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä, mutta Lontoo hyvitti odotuksen. Metropoli oli samaan aikaan viehättävän pieni ja suunnattoman moni-ilmeinen, sen asukkaat ystävällisiä, nähtävää ja tekemistä ylipursuavan paljon.
Sekään ei haitannut, että viimeiseksi yöksi oli hakeuduttava lentokenttähotelliin, jotta ehti aamuyöstä turvatarkastukseen. Paluulento Rovaniemelle lähti anivarhain, mutta täsmällisesti.
Luultavasti olimme jo Lapin yllä kapteenin ilmoittaessa, ettei Rovaniemelle voisi laskeutua, koska kiitoradan kitka ei riittäisi.
Sen sijaan lentäisimme Kittilään.
Hymyilytti. Päästiinpä sinnekin!