Säpsähdän henki salpaantuneena hereille pimeässä makuuhuoneessa. Hyi saakeli, mikä painajainen!
Vilkaisen kelloa: 02.49. Mahtavaa. Jos urbaanilegendoja on uskominen, 11 minuutin päästä aukeavat helvetin portit.
No, toisaalta... Auetkoon. On tässä pahempaakin koettu. On meinaan koettu Jaatilansaaren ala-asteen satutunnit, 1990-luvun puolivälissä.
Paitsi etteivät ne mitään satutunteja olleet. Ne olivat "peloittelenpas teidät pikku rääpäleet hermoromahduksen partaalle" -tunteja.