Kun kolme vuotta sitten olin neljän toimittajakollegan kanssa kielikurssilla Englannissa, minulle lankesi ryhmässämme nopeasti suunnistajan rooli.
Olin se, joka kertoi muille, mihin suuntaan kaupungilla piti kulloinkin kulkea. Että jos menimme pubiin sisään yhdestä ovesta ja tulimmekin ulos toisesta, niin keskusta on silloin tuossa suunnassa.
Kurssitoverini nimittivät minua ryhmämme navigaattoriksi.