Kotonani on toisinaan kennel. Se on täysin hiljainen, mutta saattaa olla hyvinkin monilukuinen. Välillä huomaamaton, mutta ei aina.
Kennelin asukkaat ovat vaivihkaista väkeä. Ne pysyvät pitkäänkin poissa, mutta saattavat seuraavana hetkenä yllättää olemassaolollaan. Lempipaikkanaan pikkupallerot pitävät sängynalusta ja kodinhoitohuoneen koloa pesukoneen vieressä. Ilmeisesti siellä ohikulkijat eivät liikoja häiritse.
Omassa rauhassaan ne saavat kasvaa ja vankistua, aivan ilman huomiota ja huolenpitoa.