Havahduin tanssin ihanuuteen 18-vuotiaana. Perjantai-iltana niukin naukin täysi-ikäiset minä ja luokkakaverini Perttu kävelimme keskustaan. Yökerhon ovella vilautimme tuoreita henkkareita, kävelimme portaat alas ja tupsahdimme kirjaimellisesti suoraan tanssilattialle. Se oli menoa.
Tanssiurani eräänlainen huipennus tapahtui jokunen vuosi sitten, kun ystävien häissä jorasin niin antaumuksella, että pohjat irtosivat juhlakengistä.
Keski-ikäisen elämässä tanssimahdollisuuksia on valitettavan harvassa.