Ensimmäisenä Lapin-kesänäni olin varautunut huonosti räkkään ja pahaa-aavistamattomana astelin kesäkuun puolivälissä pihalle pyykinhakuun pelkässä lyhyessä kesämekossa.
Sääsket näkivät tilaisuutensa tulleen ja hyökkäsivät kimppuuni täydellä rytinällä. Ne tunkivat silmiini, suuhuni ja korviini. Pyykit jäivät roikkumaan narulle, kun minä pakenin kauhistuneena sisälle hakemaan lisää vaatteita.
Terassiamme katselin usein kaihoisasti: kuinka mukavaa olisikaan juoda siellä aamukahvit! Ei siitä kuitenkaan sääskien vuoksi mitään tullut.