Varaston ylähyllyltä löytynyt pahvilaatikko nosti esiin sellaisia muistoja, joista ei ollut mielessä mitään havaintoa vuosikymmeniin. Aarrearkku on täynnä kirjeitä, joita olin saanut pääasiassa opiskeluaikanani. Puhelinta ei opiskelijakämpässä ollut.
Pinkkoja selatessani ihmettelin, miten vilkasta kirjeenvaihto olikaan. Kirjeitä oli tietysti läheisiltä ihmisiltä, poikakaverilta, vanhemmilta, sisarilta, lapsuuden ystäviltä.
Niitä oli tullut aika lailla myös satunnaisilta tuttavilta, joiden kanssa olin viettänyt aikaa samassa kesätyöpaikassa, kämppäkaverina muutaman kuukauden tai istunut samoilla luennoilla.
