Muutin vuosi sitten maalta kaupunkiin. Kerroskaksioon kanssani tuli kolmen maatiaiskissan lauma.
Entiset myyräntappajat ovat melko hyvin tyytyneet osaansa.
Kaksi vanhinta kissaa tarkkailee nyt kaupunkielämää turvallisesti parvekkeella lasin läpi. Nuorimmalle tapaukselle se ei riitä.
On päästävä ulos. Joka päivä. Kellontarkasti.
Niinpä naksautan mustalle Mörkölle valjaat päälle aamuisin ja iltaisin, ja painumme yhdessä lähipuskaan luonnonihmeitä ihastelemaan.