Avaan kotioven, astun kynnyksen yli ja siinä se odottaa kiltisti muutaman metrin päässä. Ei se juokse vastaan, mutta tottelee aina kun käsketään: meillä asuu saksalainen Onni.
Hankin sen muutama vuosi sitten ja maksoin tosi kalliisti – siitä pyydettiin hintaa, jossa oli neljä numeroa, enkä löytänyt pilkkua välistä.
Onni osaa monenlaista.