Kuten Fedja-setä, yksi lapsuuteni lempikirjahahmoista, minäkin opin lukemaan nelivuotiaana.
Kirjat avasivat ihan uuden maailman, joka vei välittömästi mukanaan. Sinä ensimmäisenä päivänä en kuulemma malttanut edes vaihtaa yöpaitaa pois.
Seuraavat vuodet taisivat mennä aika pitkälti nenä kirjassa. Kun oli ala-asteikäinen, minulle ja siskolleni annettiin käyttöön pienemmät kirjastokassit, ettemme kantaisi kotiin puolta kirjastoa.