Kesäperinteitä on kahdenlaisia.
Ensimmäiset ovat itsestään selviä, ja ne voi toteuttaa paikkakunnasta ja loman pituudesta (tai sen olemattomuudesta) riippumatta: talviturkin heittäminen, minttujäätelöpallon tilaaminen, uusien pottujen keittäminen.
Toiset ovat nostalgia-arvoltaan korvaamattomia, oleellisesti lapsuuden kesiin kuuluneita perinteitä. Yksi niistä on ylitse muiden: heinänteko.
Kouluttautuminen alkoi jo polvenkorkuisena. Muistan, kuinka tärkeältä tuntui kulkea pitkin peltoa kasa pieniä, puisia tappeja taskussaan kiikuttamassa niitä aina siihen suuntaan, josta pyyntö kuului.