Seison Rovaniemen rautatieasemalla. Kaivan kännykän esille ja nauhoitan lyhyen videotervehdyksen sosiaaliseen mediaan.
No niin tyypit, nyt mie lähen!
Näytän iloiselta ja olenkin. Syyskuinen aamuaurinko välkkyy selkäni takana.
Mutta samalla jokin on pielessä. Huomaan sen runosta, jonka kirjoitan matkalla uuteen kotiini Tampereelle.
”Kun en sitten itkenytkään, riemastuin: nyt olen kasvanut ihmisenä.