Säpsähdän hereille vastenmielisestä painajaisesta. Minulla on turvaton olo, nälkä ja pissahätä. Kello on 02.00.
Kuulostelen huoneiston hiljaista hämärää ja yritän arvioida, mahtuuko sängyn alle sijoitettujen Ikean säilytyslaatikkojen taakse ahtautumaan murhaaja.
Ei kovin isoa murhaajaa ainakaan, järkeilen. Uskaltaudun vessaan ja jääkaapille.
Kohtalokas virhe.
Sillä altistuminen valolle virkistää.
Palaan sänkyyn rutikuivan ruisleivän kanssa, enkä saa enää unen päästä kiinni.