Olen alkanut pitää jaloistani. Liian pitkistä ja laihoista, jossa on konttipolvet sekä pitkät, ja kapeat jalkaterät, jotka käyvät hätätilanteessa luistelusuksesta, kun pikkuisen Rexillä vetelee ja jossa on niin pitkä pottuvarvas, ettei viisainkaan kenkäsuunnittelija ole voinut ottaa sellaista huomioon.

Pidän jaloistani siksi, että ne kantavat. Kuljettavat keveästi edelleen. Mennä liputtavat suon yli että heilahtaa, eivät perusta varvikoista ja vaivaiskoivikoista.