Eräänä perjantai-iltana lapsi osoitti ruokapöydässä korvaansa.
–Koovva kipiä.
Heti seuraavana aamuna kävimme lääkärissä toteamassa, että korva ei ole kunnossa.
Se oli ahaa-elämys sille, että taaperomme on todella oppinut ilmaisemaan tuntemuksiaan.
En tiedä, kuinka pitkään meillä vanhemmilla olisi kestänyt havaita korvatulehdus ilman tätä ilmoitusta. Olisimmeko edes havainneet, mikä on vialla? Hän oli ollut vain hieman huono-uninen ja kiukkuinen.