Lähes yhdeksänkymppinen isäni muisteli aikoja, jolloin Lapin metsissä oli paljon puita ja lintuja, mutta vähän aukkoja ja pyytäjiä. Saaliit olivat suuria, mikä näkyi Rovaniemen syksyisessä katukuvassa.

Yhden jos toisenkin talon seinällä, parvekkeella tai ikkunan ulkopielessä roikkui metso-, teeri-, riekko- ja pyynippu odottamassa siivoajaansa ja syöjäänsä. Koska pyyntiaika oli pitkä, lintukasat koristivat taloja pitkälle talveen asti.