Muutaman viikon ikäinen vauva on nälissään, vaativalla äänellä se kutsuu lähemmäs. Maito nousee vihlaisten, ja vauva alkaa lopulta torkahtelemaan rinnalla.
– Nyt pitää jo mennä, aamutoimet ovat kesken, osastonhoitaja hoputtaa vieressä.
Jätän vauvan sänkyyn. Se havahtuu, ja kulmakarvat alkavat punehtua lähestyvästä itkusta. Kyllä se pärjää, me muut katsomme perään, minulle vakuutellaan samalla kun puen hanskoja hauraan vanhuksen äärellä.