Makaan selälläni lätäkössä ja katselen pilvenhattaroita. Kun heilutan käsiä ja jalkoja, tunnen veden viileän liikkeen kurahaalarin läpi.
Tiedän että on kevät, sillä mummo on juuri sanonut niin, todennäköisesti manaillessaan lauhtuvan sään myötä syntyviä kuralammikoita. Aurinko paistaa kirkkaasti silmiin. Minut kiskaistaan pystyyn juuri, kun olen aikeissa hiukan räiskyttää.
Vetisestä elämyksestä on jo aikaa, mutta lätäköiden vetovoima ei ole kokonaan kadonnut.