Torstaina lähin töihin pusero nurinpäin. Huomasinhan mie sen heti, mutta en raskinu kääntää, koska muistin, että ”Nuttu nurin, onni oikein”.

Ei ollu sillä laila tähelisiä menoja, että olis haitanu, niin annoin olla ilthaan saakka. Eikä ainakhaan mithään onnetonta päässy tapahtuhmaan.