Parkkipaikka näkyi jo. Edessä oli vain viimeinen loivaan alamäkeen johtava pistoladun pätkä. Latu oli jäinen, mutta hiihtokeli yllättävän hyvä ja pito riittävä.
Koko lenkin olin toki tiennyt, että olosuhteet ovat kovat, kirjaimellisesti. Ladulta ei huvittanut hypellä turhaan pois äkkipysähdyksen pelossa, joten mielestäni etenin tarpeeksi varovaisesti.
Ja sitten se tapahtui, aivan yllättäen.