Oikea silmäni luppasee. Pian vasen toistaa saman. Kohta ne luppasevat yhtä aikaa, enkä mahda sille mitään. Kello on yhdeksän illalla ja unijukka on kaatanut silmilleni jo kottikärryllisen tainnutustuhkaa.

Yritän epätoivoisesti lukea iltasatua esikoiselle loppuun, mutta kuulen jostain kaukaa, kuinka ääneni muuttuu mongerrukseksi. Satukirjan teksti hyppii sinne tänne, eivätkä silmät enää jaksa tarkentaa.