Olen vailla vakituista parisuhdetta elävä sinkku, jolla ei ole jälkikasvua. Silti tunnen toisinaan eläväni varsinaista perheidylliä. Tästä kuuluu kiitos kahdelle kämppikselleni.
Kotoa muutettuani olen asunut viimeisen kuuden vuoden aikana kymmenessä eri asunnossa. Kämppikset ovat vaihdelleet kavereista poikaystävään ja jopa isoisään. Yksin en ole asunut koskaan.
Kokemusteni perusteella voin todeta, että hyvä ystävä ei ole välttämättä hyvä asuinkumppani.