Syksyllä katsoin takapihalle suhteellisen tyytyväisenä. Olin vääntänyt, kääntänyt, kaivanut ja raivannut koko kesän. Olisi liioittelua sanoa, että näkymä oli hieno, mutta ainakaan se ei ollut ihan hirveä. Olin rakentanut kivipengertä sormet mustelmilla ja istuttanut pihasuunnitelman mukaisesti pensaita ja perennoja.

Talvi tuli ja meni. Kevään koittaessa ja sulamisvesien valuessa pitkin rinnettä tuntuikin yhtäkkiä hyvältä idealta kaivaa talonvierusta auki ja laittaa salaojat ja sadevesijärjestelmä kuntoon.