Olen monesti miettinyt itsekseni ja muidenkin kanssa, miksi ihminen kaaduttuaan tarkistaa ensin, näkikö kukaan, ja kartoittaa mahdolliset vammat vasta sen jälkeen.

Olin kävelemässä metsänharvennuspaikan ohi, kun liukastuin. Ensimmäisenä selkäytimestä nousi, näkikö ajokoneen kuski. Ei, kun oli puupino välissä, eikä hän varmaan olisi töiltään katsonutkaan. Vasta toiseksi tajusin, että olin potkaissut itseäni kipeästi jalkaan.