Päi­vä­kir­ja: Juok­se­mi­sen lyhyt op­pi­mää­rä

-
Kuva: Jouni Porsanger

Kaduin lähes välittömästi sitä, että olin juuri syönyt viisitoista suolakurkkua. Kuka hullu syö viisitoista suolakurkkua, kun edessä on vielä 21 kilometrin juoksumatka, moitin itseäni kivutessani ylös tunturin kylkeä lähes nelinkontin suolakurkunmaku suussa ja lievästi pahoinvoivana.

Ensimmäisen huoltopisteen tarjonta 16 kilometrin kohdalla muistutti silmissäni ruotsinlaivan buffettia. Oli leveitä rosoreunaisia sipsejä, jotka rikkovat suupielet jos niitä söi liian monta. Oli sinistä kansallissuklaata ja niitä appelsiinitäytteisiä Jaffakeksejä, joita syödään vain isovanhempien kahvipöydässä ja polkujuoksutapahtumissa. Niin, ja niitä ihania, suolavedessä uitettuja kurkkuja, joita isä opetti minut pikkutyttönä syömään.