Vuosien varrella olen lapinkansoittanut useita minulle tärkeitä ihmisiä.
”Lapinkansoittaa” on keksimäni uudissana, joka tarkoittaa, että tarinoin lehtemme Päiväkirja-palstalla jostakin pahaa-aavistamattomasta, julkisuutta välttelevästä läheisestäni.
Tällä kertaa haluan kertoa Jorma-sedästäni. Hän on isäni isoveli, kolmanneksi vanhin noista neljästä uskomattoman komeasta veljeksestä, jotka varttuivat Tervolan Suukoskella.
Lapsena näin setää harvoin, mutta aina kun kohtasimme, viulut soivat.