Viihdytän toisinaan itseäni ajatuksilla maailmanlopusta.
Mitä jos jostakin sattuman oikusta juuri minä olisin ainoa eloonjäänyt?
Ensimmäiset pari päivää vierähtäisivät varmaankin sikiöasennossa Salen sipsihyllyn alla. Olen tunnesyöjä ja ounastelen, että maailmanloppu saattaisi mennä vähän tunteisiin.
Ei kuitenkaan juututa siihen. Pikakelataan post-apokalyptisen paniikin ohitse ja kuvitellaan, että olen hyväksynyt tilanteeni.