Aina aika ajoin se iskee – nimittäin lapsen lemmikkikuume. Taudin oireet ovat joka kerta jokseenkin samat: toistuvat ääneen esitetyt toiveet omasta karvapallerosta; pitkälliset pohdinnat eläimelle sopivista nimivaihtoehdoista; pikkutarkat visiot siitä, mitä kaikkea lemmikin kanssa voisi tehdä.

Lääkkeeksi tautiin tarjoilen kuuntelevia korvia ja tiukkoja perusteluja siitä, miksi meidän perheeseen ei voida ottaa lemmikkiä, ainakaan vielä.