Haaleanvihreät suikaleet halkovat taivasta. Syyskuun ilta on vasta pimenemässä, eikä luonnon oma valoshow pääse läheskään oikeuksiinsa kaupungin kattojen yllä. Kuulen ihasteluja samalla, kun mietin itsekseni miten raidat jäävät vaisuksi kunnollisten revontulien rinnalla. Ehtiihän niitä nähdä .

Lappilaisena suhtaudun arkisesti asioihin, joista jotkut muut maksavat itsensä kipeiksi. Kun aasialainen maksaa jopa muutaman tonnin päästäkseen rauhaan ja luonnon äärelle, minä nautin niistä päivittäin.