Olipa kerran koira. Sillä oli paksu, pehmeä ja pörröinen turkki. Karvaturrin nimi oli osuvasti Pörri.
Luonteeltaan se oli leppoisa, rauhallinen ja ystävällinen. Lorvikatarrimaisesta olemuksesta huolimatta otuksesta löytyi luonnetta. Kipakka haukku irtosi tulijoille, menijöille, linnuille, oraville. Ja aika monelle muullekin asialle.
Halutessaan se juoksi kovaa. Jos sitä sattui huvittamaan. Esimerkiksi jänisten jahtaaminen tai myyrien pyydystys sai tassuihin vipinää.