Haravanvarressa heiluessa sain pian verenhimoista seuraa. Kesän ensimmäinen hyttynen julisti kauden viha-rakkaussuhteen virallisesti alkaneeksi.
Tämä yksilö oli pöyristyttävän suuresta koostaan huolimatta harvinaisen ketterä – ja erittäin aikaansaava. Illalla puremia raapiessani arvioin sen vastaavaan hyökkäysvoimaltaan noin kymmentä keskikesän lajitoveriaan.
Hyttyset tuntuvat olevan jonkinlainen suven riemuista maksettava huvivero. Sen lyhyen hetken, kun pakkanen ei piekse, saa paeta verta janoavan mustan pilven terroria.