Steffe on tullut ikään, jossa hänen vapauttaan eivät mitkään ovet tai lukot pidättele. Pienenä pentuna kiinnitimme koiran kaulapantaan luukyltin, jossa lukee nimi ja isännän puhelinnumero. Olimme huolissamme, ettei koira katoa.
Kaikki meni hyvin viime talveen saakka. Runsasluminen talvi nostatti hanget niin korkeiksi, että koira loikkasi reilun metrin korkuisen aidan yli naapurin koiran esimerkin mukaan. Lopputalven koira ulkoili takapihalla köytettynä kiinni pitkään remmiin.
Ensimmäisen vuoden koiraportti toimi. Osa talosta oli koiran valtakuntaa päiväsaikaan. Se ratkaisu ei ollut hänelle mieleen enää loppukeväästä. Koira tunki läpi koiraportin luukusta, kun sellainen oli sopivasti hänen korkeudelle jätetty. Heikkorakenteisia nämä portit täysikokoiselle koiralle.
Kesällä karkuri pysyi pihalla. Kesälomien loputtua kotona ei ollut koiralle kavereita, joten hänkin aloitti oma-aloitteiset ulkoilunsa kotona ja mökillä.
Ulko-ovet eivät estä lähtemästä reissuun. Lukon ympärillä on varkaita estävä metallirengas, mutta sekään ei pidä koiraa sisällä. Toistaiseksi on vielä oltu onnekkaita, eikä karkulainen ole törmännyt autojen alle. Naapurista omapäistä ulkoilijaa on toimitettu kotiosoitteeseen useamman kerran.
Vielä ei ole varmuutta, millä keinolla karkulainen saadaan pysymään sisällä, kun vapaudenkaipuu iskee. Ehkä sittenkin olisi pitänyt valita tarjolla olleet sähkölukot. Toisaalta meidän kahlekuningas, houdini, olisi kaiketi avannut nekin.