Tyhjästä jääkaapista ja iltapalan tarpeesta se lähti.
Hyllyllä nökötti puoli rasiallista pakasteesta sulatettuja viime kesän hilloja ja pöydällä oli pussi vaaleaa leipää. Katselin vuoroin rasiaa ja pussia, rasiaa ja taas pussia, ja sitten se välähti.
Tässä se nyt oli, jo tyystin unohtamani makupari, suoraan lapsuuden kesistä ja áhkkun ruokapöydästä.