Päi­vä­kir­ja: Heräsin vaaran laelta, ja minusta tuntui kuin olisin pa­lan­nut ta­kai­sin

-
Kuva: Jouni Porsanger

Majatalon neliönmallinen aamupalapöytä linkutti joka kerta kun laskin kyynärpääni sen varaan. Olin juuri asetellut pöydän jalan alle kellertävän käsipyyhkeen, sellaisen, jossa on taitos pituussuunnassa, kun myöhemmin hollantilaiseksi esittäytynyt nainen istui pöytääni.

Söimme notkeaa jogurttia ja veteen keitettyä kaurapuuroa, tutustuimme ja vuokrasimme sitten vanhan Nissanin, jolla ajoimme läpi Länsi-Kanadan kansallispuistojen. Meillä ei ollut muuta tekemistä kuin katsella ja puhua, ja minä muistan, että sinä hymyilit ja kerroit, että ihminen jota sinä rakastit oli menossa naimisiin parhaan ystäväsi kanssa. Katselin sinun kummallista hymyäsi ja muistan pelänneeni, että joskus rakastaisin toista ihmistä niin.