Mitä pimeämmäksi syksyn illat käyvät, sitä enemmän mieli alkaa kaivata jotain tuttua, lohdullista, pehmeää ja sokerista.
Mieleen pulpahtelevat tavallista useammin makeat muistot menneisyydestä.
Mummon bravuuri oli hennon sitruunainen, vaaleapohjainen, suklaakuorrutuksella päällystetty piirakka. Tätini risti sen vyötärönseudulle kertyvien, ilmeisen turmiollisten vaikutustensa vuoksi liitinkikakuksi.
Liitinkikakku muistutti hieman nykyisiä mokkapaloja – mutta oli tietysti paljon parempaa.