Ei saa kyseenalaistaa rakkauttani kotikylääni Sodankylää kohtaan. Kerran vuodessa tuo tunne on kuitenkin koetuksella.
Rakastan kotikyläni helposti haltuun otettavaa mittakaavaa ja maltillista määrää kulkijoita sen maisemassa. Elokuvajuhlien jälkeisillä viikoilla kylänraitin tyhjyys tuntuu masentavalta.
Kesäkuun alussa innostus nousee sitä mukaa kun suuri teltta kohoaa kirkonkylän keskustan profiiliin. Talkoolaiset ja festivaalivieraat saapuvat vaiheittain, joten aistit tottuvat kylän virkoavaan ilmapiiriin.