Torstaina alkoi sitten jälleen uusi tuotantokausi tositv-sarjassa nimeltään "Eduskunnan kyselytunti".
Tylsiä juonenkäänteitä sarjassa on vuosien mittaan kieltämättä riittänyt. Kun hallitus vaihtuu, niin tuotantokauden ensimmäisissä jaksoissa on kuitenkin aina oma mielenkiintonsa.
Nimenomaan siitä vinkkelistä, kun oppositiossa ollut puolue palaa vallankahvaan. Oppositiostahan vaaditaan nopeita, kansalaisten elämää mullistavia räväköitä päätöksiä.
Hallituksessa tulevat sitten päätöksenteon ja talouden realiteetit vastaan. Monet vaalitaistelun tiimellyksessä annetut reilut lupaukset ovat hallituksessa jääneet puolueelta kuin puolueelta puolitiehen, elleivät jopa täysin toteutumatta.
Säälittävää on sen jälkeen seurata, kuinka mustaa yritetään vääntää valkoiseksi. Usein käytetty selitys on tunnetusti edellisen hallituksen hakoteillä ollut politiikka, jonka jälkien korjaaminen vie oman aikansa.
Torstain ensimmäinen näytös oli satunnaisen silmäilyn perusteella vielä asetelmien hakua. Turhan tuttu tilanne nähtiin, kun perhe-ja peruspalveluministeri Krista Kiuru kiitteli opposition edustajaa hyvästä kysymyksestä, johon hän ei sitten omassa ympäripyöreässä puheenvuorossaan itse asiassa vastannut.
Pienen hiillostamisen jälkeen saatiin kansalaisille kuitenkin Kiurun lupaamana selväksi, että hoitajamitoituksesta puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan hoitajamitoitusta eikä henkilöstömitoitusta.
Kyselytunnin arvostus on kansanedustajista kiinni. Monelle se näyttäytyy turhanpäiväisenä teatteriesityksenä, jossa nokitellaan puolin ja toisin ns. viran puolesta.
Eli kaipaamme terävää, asiallista ja kriittistä keskustelua. Turhanpäiväisen räksyttämisen ja jaappaamisen myötä kanava vaihtuu hyvin äkkiä.