Merkillisten korvamatojen sarjassakin tämä on ollut poikkeuksellisen outo ja itsepintainen. Korvien välissä pauhaava mieskuoro palaa yhä uudelleen Eldankajärven jäälle, jonka muutaman päivä jälkeen toivoisin olevan jo taakse jäänyttä elämää.
Päiväkausien ajan tipahdan kassajonosta korsuun, kaminan kylkeen pelaamaan nakkia ja raminaa. Kotimatkasta tulee Tiltun tie, joka kurasena, murasena Uhtuaan vie. Imuroidessa on sota tuimaa-aaa. Pam-pam-pam patterit paukkuu ja korohorot haukkuu, juu!
En ymmärrä lainkaan, miksi juuri tämä kappale on jäänyt soimaan päähän melkein kahden viikon ajaksi. Yrittääkö alitajunta kertoa jotain? Kuuntelen tarkemmin.
Eldankajärven jään saksalaiseen alkuperäissävelmään kieli poskessa sovitettu sanoitus on peräisin luutnantti Erkki Tiesmaan kynästä. Laulu syntyi siellä jossain, tarkemmin Uhtuan suunnalla, syksyllä 1941.