Päiväkirja: Elämässä ei ole koskaan mitään varmaa

-

Viime kesä jäi minulta kairakalastuksellisesti väliin, kiitos viikatemiehen. Kuolin edellisenä keväänä sydänkohtaukseen, enkä ehtinyt herätä riittävästi henkiin, jotta olisin uskaltanut mennä yksin kalaan.

Syksykin meni toiseen elämääni totutellessa. Sain tästä muistutuksen heti jahtikauden ensimmäisellä reissulla, jolta sydänkohtaukseksi ovelasti naamioitunut ahdistus pakotti minut palaamaan autolle parin tunnin tuskaisen tarpomisen ja useamman kannonnokkaistunnon jälkeen.