Kolumni

Päi­vä­kir­ja: Elämäni vailla suuntaa

Ensimmäistä kertaa taisin kunnolla eksyä jo ekaluokan ensimmäisenä päivänä. Toinen mieleen jäänyt reissu sattui muuan kesänä Iso-Syötteellä, kun rämmin kokonaisen päivän lenkkarit jalassa keskellä suota kulkevia latureittejä pitkin.

En ole koskaan saanut mitään diagnoosia, mutta läheiseni tietävät, että jokin ruuvi päästäni puuttuu. Minulle ei ole suotu minkäänlaista suuntavaistoa eikä edes vuosien marjastus ja metsästys ole kohentanut tilaani.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa