Ihmisen elämä on lyhyt, outo, ihmeellinen ja jollakin tavalla koominen matka, joka päättyy lopulta siihen, mistä se alkaakin.
Ajatus putkahti päähäni, kun omaishoitajana toimiva äitini junaili Savosta luoksemme Lappiin. Ennen lakisääteiselle syyslomalle jäämistään hän oli vienyt muistisairaan isäni paikalliseen ikäihmisten päivähoitopaikkaan eli senioritarhaan alan ammattilaisten eli myöhäiskasvattajien hoivaan.
Kyseinen senioritarha on sama paikka, jota äidin siskokin käyttää.