Vanhan valokuva-albumin välistä tipahti huolellisesti taiteltu lappunen. Se osoittautui lähes arvopaperiksi: ompelukoneajokortti, suoraan Palojoensuun ala-asteen käsityötunnilta, 19 vuoden takaa.
Opettajani eli ”tekstiilitarkastajan” allekirjoittaman kortin mukaan olin sinä päivänä ”osoittanut sellaista taitoa ompelukoneen käsittelyssä”, että minut ”oikeutetaan ompelemaan sähköompelukoneella”.
Nyt on vaikea uskoa, että tuollaista päivää on koskaan ollut.
Vaikka oikeastaan kyllä muistan sen päivän, ainakin jotain siitä.