Pari vuotta sitten, kun olin "vähän allapäin", tapasin lohduttaa itseäni aamuisin sanomalla ääneen:
– Tämä on minun elämän viimeinen päivä.
Mahtaa kuulostaa ankealta. Uskokaa tai älkää, se piristi.
En koskaan harkinnut itsemurhaa, mutta tuo ajatus teki kuluvasta päivästä jollakin tapaa merkityksellisemmän. Se myös vähensi tuskaa, jota seuraavan päivän ajatteleminen aiheutti.