Herään aamuvirkkujen sadistien suunnittelemaan arkeen väkivalloin. Ensimmäinen ajatukseni on, että kello on soinut vahingossa keskellä yötä.
Klo 7.00. Toinen ajatukseni on harras toive, ettei kukaan puhuisi minulle mitään. Vakuutan olevani alentuneesti syyntakeellinen ennen aamun yhdeksättä kellonlyömää. Sitä paitsi ikkunasta avautuva läpitunkematon pimeys todistaa, että olen herännyt ydintalveen jouluyönä. Mitäpä sellaiseen enää kannattaisi sanoakaan.