”Taisit kaivaa liian pienen haudan!” ilmoittaa erityisammattimies Heikki Sammalniemi kuopan laidalta.
Sortumasuojat eivät mahdu asettumaan paikoilleen puhumattakaan pian kuoppaan laskettavasta arkusta. Kaivurin puikoissa istuva kollega Jukka Räisänen jatkaa syvähaudan kaivamista mittojen mukaiseksi. Leveyttä tulee olla yksi, pituutta 2,3 ja syvyyttä 2,1 metriä.
”Taitaa olla jäätä?” Räisänen huikkaa kaivurin kopista.
Sammalniemi on hypännyt monttuun lapioimaan haudan sisäseiniä siistimpään kuosiin ja parantelemaan sortumasuojien asentoa. Ne harvoin loksahtavat oikeille uomille ensimmäisellä yrittämällä. Haitoilla voi olla puunjuuria, kiviä, jäätä, maatumatta jäänyttä ainesta ja muita maaperän elementtejä, joita täytyy katkoa käsin tai poistaa koneellisesti.
”Koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Kaikki riippuu maaperästä. Jos maa on savinen ja kostea, eikä ilma pääse kiertämään, saattaa kaivuun yhteydessä tulla esiin esimerkiksi maatumatta jääneitä luita. Ne palautetaan aina takaisin hautaan,” Sammalniemi kertoo.
Vaikka Tavivaaran hautausmaan maaperä on pääasiassa pehmeää hiekkaa ja sattumia harvoin ilmenee, istuu maanalainen routa sielläkin tiukassa. Aurinko joutuu taistelemaan tosissaan sulattaakseen maan jäisen sydämen.
Viimeiset roudan rippeet hoituvat kuitenkin tässä vaiheessa kevättä jo yhden miehen ja rautalapion voimin. Uusi hauta valmistuu tavallisesti parissa tunnissa.
”Talvella kaivaminen täytyy aloittaa monta päivää aikaisemmin. Ensin tehdään lumityöt ja sitten maa sulatetaan roudansulatuspannujen avulla. Hautakiviä ja muistomerkkejä ei talvella voida asentaa. Kesä antaa enemmän vapauksia, eikä tarvitse ennakoida niin paljon”, Sammalniemi vertaa.
Kevätkesä on erityisammattimiesten työn kannalta vuoden sujuvinta ja samalla myös kiireisintä aikaa. Sen lisäksi, että hautauksia on paljon, vaatii talven väistyminen toimenpiteitä myös hautausmaan ehostuksen saralla.
Lumen alta paljastuvat nurmialueet kaipaavat kipeästi kampaajaa ja maaperän muuttumisen myötä kellalleen kaatuneet hautakivet ja muistomerkit selänoikaisijaa. Apuvoimiksi seurakunta palkkaa joukon kausityöntekijöitä, jotka ottavat kunnostustyöt kontolleen. Sillä saralla tekemistä riittää.
”Keväällä lumen alle jääneet kuolleet kukat täytyy kerätä pois, haudat ja nurmialueet siistiä ja niin edelleen. Kevät tuo esille sen, mitä talvella on tehty”, neljä vuotta erityisammattimiehenä toiminut Räisänen tietää.
Vuoden mittaisen erityisammattimiehen työkokemuksen koulima Sammalniemi saa työnsä haudanpohjalla päätökseen ja ponnistaa maan alta takaisin päivänvaloon. Räisänen koukkaa maan uumenista vielä viimeiset kauhalliset hiekkaa ja kuoppa saavuttaa tavoitesyvyyden, -leveyden ja -pituuden.
Kuoppa syntyi käden käänteessä, kiitos sulaneen maan ja koneellisen kaivuun. Enää hautaan ei tarvitse jäädä asumaan.
”Ennen haudat kaivettiin lapiolla ja pohjalla piti olla koko ajan. Nyt siellä käydään nopeasti lapioimassa ja koneet hoitavat lopun. Kyllä tässä työssä saa auringosta nauttia”, Sammalniemi veistelee.
Lopuksi hauta reunustetaan alumiinilankuilla ja sisustetaan vihreillä verhoilla. Varustus on samanlainen kesät talvet. Haudan koko ja näkö pysyvät muuttumattomina. Vain olosuhteet ja työnkuva muuttuvat.
”Jos olisi talvi, niin pannu olisi laitettu jo viime viikolla sulattamaan maata. Nyt toimme vaan varusteet paikalle ja aloimme kaivaa!”, Sammalniemi summaa.
Tavivaaran hautausmaa
Sijaitsee Rovaniemen itäpuolella, noin 13 km päässä kaupungista.
Pinta-ala on 29 hehtaaria, josta vajaa puolet on tällä hetkellä hautauskäytössä.
Otettu käyttöön vuonna 1972.
71 hautaosastoa, joilla on yhteensä 47 574 arkkuhautasijaa ja tuhansia uurnahautapaikkoja.
Omat hautaosastot veteraaneille, ortodokseille, lapsille, metsätyömiehille, sekä islaminuskoisille
Alueella numero 16 sijaitsevat uurna-hautapaikat, uurnalehto, sirottelualue ja uurnaholvi eli kolumbaario.
Yleisillä hautaosastoilla hautapaikan voi valita joko nurmi-, tai metsäalueelta.
Rovaniemen seurakunnalla on hoidettavanaan kaikkiaan 14 hautausmaata eri puolilla Rovaniemeä.